HDL-partikkelikonsentraatio

Tämä suure kuvaa HDL-partikkeleiden määrää verenkierrossa. HDL-partikkeleiden tehtävänä on kolesterolin kuljetus pois kudoksista maksan käsiteltäväksi. HDL-partikkelikonsentraatio muuttuukin tyypillisesti HDL-kolesteroliin vaikuttavissa tiloissa. Joskus HDL-kolesterolin noustessa HDL-partikkelikonsentraatio ei kuitenkaan kasva, vaan kolesterolin kertyminen HDL-partikkeleihin johtaa HDL-partikkelikoon suurenemiseen. Monet tähän muuttujaan vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.

 

Pienentyneet pitoisuudet

– haiman vajaatoiminta
– lihavuus
– sappitietukos

 

Kokonaislipidimäärä HDL-partikkeleissa

Tämä suure kuvaa HDL-partikkeleissa kuljetettavien lipidien, eli rasva-aineiden, määrää. Koska kolesteroli on HDL:n runsaslukuisin lipidi. HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä muuttuu lähinnä HDL-kolesteroliin vaikuttavien tilojen yhteydessä. HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärän suurenemisen yhteydessä tavataan tyypillisesti joko HDL-partikkelien määrän lisääntymistä tai HDL-partikkelikoon kasvua.

Tarkastelemalla muutoksia HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan havaita, millä tavalla HDL-metabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.

 

HDL-partikkeleiden halkaisija

Tämä suure kuvaa HDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Erilaisissa sairaus- ja fysiologisissa tiloissa lipoproteiiniaineenvaihdunnan muutokset muuttavat myös lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Koirilla esimerkiksi diabeteksessä, kilpirauhasen vajaatoiminnassa, idiopaattisessa hyperkolesterolemiassa ja runsasrasvaisella ruokavaliolla suurten, kolesterolirikkaiden HDL-partikkeleiden määrä lisääntyy. Ihmisillä puolestaan näissä tiloissa kolesterolia siirtyy VLDL- ja LDL-partikkeleihin, minkä epäillään olevan ihmisten suuremman ateroskleroositaipumuksen takana. Monet HDL-partikkeleiden kokoon vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.

Lisätietoa:

Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Lipid metabolism and hyperlipidemia in dogs. Vet. J. 183, 12–21 (2010).
Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Canine hyperlipidaemia. J. Small Anim. Pract. 56, 595–605 (2015).

Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).
Danielsson, B., Ekman, R., Johansson, B. G. & Petersson, B. G. Plasma lipoprotein changes in experimental cholestasis in the dog. Clin. Chim. Acta. 80, 157–170 (1977).
Chikamune, T., Katamoto, H., Ohashi, F. & Shimada, Y. Serum lipid and lipoprotein concentrations in obese dogs. J. Vet. Med. Sci. 57, 595–598 (1995).
Minamoto, T. et al. Evaluation of density gradient ultracentrifugation serum lipoprotein profiles in healthy dogs and dogs with exocrine pancreatic insufficiency. J. Vet. Diagn. Invest. 30, 878–886 (2018).

 

LDL-partikkelikonsentraatio

LDL muodostuu VLDL:stä kun triglyseridejä on siirtynyt kudosten käyttöön. LDL sisältää runsaasti kolesterolia ja sen tehtävänä onkin kolesterolin kuljetus kudoksiin. LDL-partikkelikonsentraatio muuttuukin kohonnutta LDL-kolesterolia aiheuttavissa hyperkolesterolemisissa tiloissa.

Suurentuneet pitoisuudet

– diabetes mellitus
– kilpirauhasen vajaatoiminta
– Cushingin tauti
– haimatulehdus
– munuaisten vajaatoiminta
– nefroottinen oireyhtymä
– sappitietukos
– lihavuus

 

Kokonaislipidimäärä LDL-partikkeleissa

Tämä suure kuvaa LDL-partikkeleissa kuljetettavien rasva-aineiden määrää. LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä kasvaa tyypillisesti LDL-kolesterolia lisäävissä hyperkolesterolemisissa tiloissa. Tarkastelemalla muutoksia LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan päätellä, millä tavalla LDL-metabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.

 

LDL-partikkeleiden halkaisija

Tämä suure kuvaa LDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Erilaisissa sairaus- ja fysiologisissa tiloissa lipoproteiinimetabolian muutokset muuttavat myös lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Ihmisillä pienten, tiheiden LDL-partikkeleiden määrä lisääntyy eräissä hyperkolesterolemisissa sairauksissa. Koirillakin vaikuttaisi olevan vastaavaa taipumusta, sillä hyperkolesterolemian yhteydessä LDL-partikkelikoko on usein pienentynyt. Myös alhaisen LDL-kolesterolin tiloissa LDL-partikkelikoko on usein pieni. Tähän muuttujaan vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.

Lisätietoa:

Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Lipid metabolism and hyperlipidemia in dogs. Vet. J. 183, 12–21 (2010).
Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Canine hyperlipidaemia. J. Small Anim. Pract. 56, 595–605 (2015).
Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).
Whitney, M. S., Boon, G. D., Rebar, A. H., Story, J. A. & Bottoms, G. D. Ultracentrifugal and electrophoretic characteristics of the plasma lipoproteins of miniature schnauzer dogs with idiopathic hyperlipoproteinemia. J. Vet. Intern. Med. 7, 253–260 (1993).
Chikamune, T., Katamoto, H., Ohashi, F. & Shimada, Y. Serum lipid and lipoprotein concentrations in obese dogs. J. Vet. Med. Sci. 57, 595–598 (1995).
Minamoto, T. et al. Evaluation of density gradient ultracentrifugation serum lipoprotein profiles in healthy dogs and dogs with exocrine pancreatic insufficiency. J. Vet. Diagn. Invest. 30, 878–886 (2018).
Rogers, W. A., Donovan, E. F. & Kociba, G. J. Lipids and lipoproteins in normal dogs and in dogs with secondary hyperlipoproteinemia. J. Am. Vet. Med. Assoc. 166, 1092–1100 (1975).
Behling-Kelly, E. Serum lipoprotein changes in dogs with renal disease. J. Vet. Intern. Med. 28, 1692–1698 (2014).

 

VLDL-partikkelikonsentraatio

Tämä suure kuvaa kylomikroneiden ja VLDL-partikkeleiden yhteenlaskettua konsentraatiota näytteessä. Kylomikroneiden tehtävänä on triglyseridien kuljetus ohutsuolesta muihin kudoksiin ruokailun jälkeen. VLDL-partikkelit puolestaan syntyvät maksan muodostamina ja ne kuljettavat triglyseridejä käytettäväksi lihas- ja rasvakudokseen. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa silloin, kun ruuan mukana saadaan enemmän rasvahappoja kuin tarvitaan välittömästi energiantuotantoon. VLDL-tasoihin vaikuttavat esimerkiksi ruokavalio ja eräät sairaudet.

 

Suurentuneet pitoisuudet

– diabetes mellitus
– kilpirauhasen vajaatoiminta
– Cushingin tauti
– haimatulehdus
– idiopaattinen hyperlipidemia
– munuaisten vajaatoiminta
– nefroottinen oireyhtymä
– lihavuus

Pienentyneet pitoisuudet

– haiman vajaatoiminta

 

Kokonaislipidimäärä VLDL-partikkeleissa

Tämä suure kuvaa VLDL-partikkeleissa ja kylomikroneissa kuljetettavien rasva-aineiden määrää. Koska VLDL-partikkelit kuljettavat triglyseridejä kudoksiin, niiden kokonaislipidimäärä tyypillisesti kasvaa hypertriglyseridemisissä tiloissa. VLDL-kokonaislipidimäärän nousun taustalla voi olla joko VLDL-partikkeleiden tai kylomikroneiden koon suureneminen, niiden partikkelikonsentraation lisääntyminen tai kumpikin edellä mainituista. Tarkastelemalla muutoksia VLDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja halkaisijassa voidaan päätellä, millä tavalla VLDL- ja kylomikronimetabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.

 

VLDL-partikkeleiden halkaisija

Tämä suure kertoo VLDL-partikkeleiden ja kylomikroneiden yhteenlasketun keskimääräisen halkaisijan. Kylomikroneiden halkaisija on huomattavasti VLDL-partikkeleiden halkaisijaa suurempi, joten tämän arvon nousu voi johtua joko kylomikroneiden suhteellisen määrän lisääntymisestä, kylomikroneiden koon suurenemisesta tai VLDL-partikkeleiden koon suurenemisesta. Kylomikroneiden määrä verenkierrossa nousee ruokailun jälkeen, joten paastoamattomilla koirilla tämä arvo voi olla normaalia korkeampi. VLDL- partikkeleiden halkaisija voi suurentua esim. diabeteksessä. Monet tähän muuttujaan vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.

Lisätietoa

Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Lipid metabolism and hyperlipidemia in dogs. Vet. J. 183, 12–21 (2010).
Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Canine hyperlipidaemia. J. Small Anim. Pract. 56, 595–605 (2015).
Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).
Whitney, M. S., Boon, G. D., Rebar, A. H., Story, J. A. & Bottoms, G. D. Ultracentrifugal and electrophoretic characteristics of the plasma lipoproteins of miniature schnauzer dogs with idiopathic hyperlipoproteinemia. J. Vet. Intern. Med. 7, 253–260 (1993).
Chikamune, T., Katamoto, H., Ohashi, F. & Shimada, Y. Serum lipid and lipoprotein concentrations in obese dogs. J. Vet. Med. Sci. 57, 595–598 (1995).
Minamoto, T. et al. Evaluation of density gradient ultracentrifugation serum lipoprotein profiles in healthy dogs and dogs with exocrine pancreatic insufficiency. J. Vet. Diagn. Invest. 30, 878–886 (2018).
Rogers, W. A., Donovan, E. F. & Kociba, G. J. Lipids and lipoproteins in normal dogs and in dogs with secondary hyperlipoproteinemia. J. Am. Vet. Med. Assoc. 166, 1092–1100 (1975).
Behling-Kelly, E. Serum lipoprotein changes in dogs with renal disease. J. Vet. Intern. Med. 28, 1692–1698 (2014).