Maksa on tärkeä sisäelin, jolla on lukuisia tärkeitä aineenvaihdunnallisia tehtäviä. Maksa käsittelee ravintoaineita, poistaa kuona-aineita, säätelee aineenvaihduntaa ja muodostaa useita tärkeitä molekyylejä. Täten on ymmärrettävää, että maksasairauksilla voi olla laajoja aineenvaihdunnallisia vaikutuksia. Maksalla on monille aineenvaihduntareiteille kuitenkin suuri reservikapasiteetti, jolloin muutokset näillä tärkeillä aineenvaihduntareiteillä näkyvät vasta pitkälle edenneessä maksan vajaatoiminnassa.

 

Maksan vajaatoiminta voi vähentää maksan kykyä tuottaa albumiinia

Kaikki verenkierrossa esiintyvä albumiini on maksan muodostamaa. Albumiinilla on tärkeitä tehtäviä mm. veren kolloidiosmoottisen paineen ylläpitäjänä, kantajamolekyylinä ja veren normaalin pH:n ylläpitäjänä. Kun maksan kapasiteetista 60-80% on menetetty maksasairauden seurauksena, maksan kyky tuottaa albumiinia ei enää riitä ylläpitämään normaalia veren albumiinikonsentraatiota. Hypoalbuminemiaa esiintyy n. 60%:lla kroonisista maksasairauksista kärsivillä koirilla. Voimakas hypoalbuminemia johtaa veden vuotamiseen kudoksiin aiheuttaen vesipöhöä.

Sokeri- ja maitohappometabolia voivat heiketä maksan vajaatoiminnassa

Maksan tehtäviä sokeriaineenvaihdunnassa ovat glykogeenisynteesi glukoosin varastoimiseksi, glykogenolyysi glukoosin vapauttamiseksi ja glukoneogeneesi glukoosin muodostamiseksi. Maksalla on suuri reservikapasiteetti sokeriaineenvaihdunnan tarpeisiin, mutta pitkälle edenneessä maksan vajaatoiminnassa voidaan tavata hypoglykemiaa maksan vähentyneen glykogenolyysin ja glukoneogeneesin seurauksena.

Laktaattia eli maitohappoa muodostuu jatkuvasti solujen käyttäessä anaerobista glykolyysiä energiantuotantoon. Normaalitilassa noin 30-70% verenkierrossa esiintyvästä laktaatista poistuu maksan kautta, jossa siitä muodostetaan glukoosia. Vakavissa maksasairauksissa, etenkin akuutissa maksan vajaatoiminnassa, laktaatin poisto maksan kautta voi häiriintyä, johtaen veren laktaattipitoisuuden nousuun. Veren laktaattipitoisuudella on todettu ihmisillä yhteys jopa maksasairaudesta kärsivän tehohoitopotilaan kuolleisuusriskiin.

Aromaattisten ja haaraketjuisten aminohappojen suhde muuttuu maksan vajaatoiminnassa

Aromaattisten aminohappojen; fenyylialaniinin ja tyrosiinin, hajotus tapahtuu maksassa. Maksashuntin ja kroonisen maksan vajaatoiminnan yhteydessä maksan kyky näiden aminohappojen hajotukseen vähenee, nostaen niiden plasmapitoisuutta. Haaraketjuisten aminohappojen; leusiinin ja valiinin, plasmapitoisuus puolestaan laskee kehon yrittäessä poistaa verestä ylimääräistä ammoniakkia. Näiden muutosten on havaittu olevan yhteydessä lihasten surkastumiseen ja hepaattisen enkefalopatian kehittymiseen. Ihmisillä haaraketjuisten aminohappojen tarjoamisen ravintolisänä onkin todettu parantavan maksakirroosipotilaiden ravitsemustilaa, ennustetta ja elämänlaatua. Akuutissa maksan vajaatoiminnassa leusiinin ja valiinin plasmakonsentraatio ei laske, sillä niitä vapautuu verenkiertoon kuolevista maksasoluista.

Aminohapoista myös alaniinin ja glysiinin pitoisuuksissa on joissakin tutkimuksissa havaittu muutoksia maksan vajaatoiminnassa. Alaniini on aminohappo, jolla on tärkeä rooli energiantuotannossa etenkin negatiivisen energiataseen aikana. Kun kudokset hajottavat aminohappoja energiantuotantoa varten, vapautuvista aminohappojen aminoryhmistä muodostetaan alaniinia. Alaniini kulkeutuu verenkierron mukana maksaan, jossa siitä muodostetaan glukoosia glukoneogeneesin avulla. Kohonneita veren alaniinikonsentraatioita onkin havaittu mm. vakavassa akuutissa maksan vajaatoiminnassa sekä maksan poiston yhteydessä. Kohonneet pitoisuudet voivat johtua sekä lisääntyneestä alaniinin vapautumisesta että sen vähentyneestä poistosta. Maksa on tärkeässä roolissa myös glysiinin metaboliassa, ja veren glysiinipitoisuuden nousua on raportoitu akuutissa maksan vajaatoiminnassa.

Kreatiniinipitoisuus voi laskea useiden eri syiden seurauksena

Kreatiniinikonsentraation laskua tavataan sekä maksan vajaatoiminnan että maksashuntin yhteydessä hieman eri syistä. Maksashuntin yhteydessä munuaisten filtraationopeuden on todettu kasvavan, johtaen lisääntyneeseen kreatiniinin poistoon munuaisten kautta. Maksan vajaatoiminnassa puolestaan maksan kyky tuottaa kreatiniinin esiastetta kreatiinia laskee, johtaen pienempään kreatiniinin vapautumiseen. Myös lihasten näivettyminen osaltaan voi laskea veren kreatiniinipitoisuutta, sillä lihaksista vapautuvan kreatiniinin määrä on voimakkaasti yhteydessä lihasmassan määrään.

Maksan kyky muodostaa kolesterolia voi joutua koetukselle

Maksa muodostaa paastotilassa suurimman osan verenkierrossa esiintyvästä kolesterolista. Jos maksan kyky muodostaa kolesterolia on riittämätön, kehittyy hypokolesterolemia. Hypokolesterolemiaa on raportoitu maksakirroosissa, myrkyn aiheuttamassa maksan parenkyymivauriossa ja maksashuntissa. Useimmilla maksan vajaatoiminnasta kärsivillä koirilla veren kokonaiskolesteroli on kuitenkin viiterajoissa.

Sappistaasissa kolesterolin poisto vähenee

Muita maksasairauksia vastoin sappitiestaasissa tavataan lievää-kohtalaista hyperkolesterolemiaa ja lievää hypertriglyseridemiaa. Hyperkolesterolemia johtuu huonontuneesta kolesterolin erityksestä sappeen sekä vähentyneestä kolesterolin sisäänotosta maksaan. Myös lipoproteiinimetabolian on havaittu muuttuvan niin, LDL:n pitoisuus kasvaa ja HDL:n osuus pienenee.

Maksasairauksien yhteydessä voi esiintyä hyperlipidemiaa

Hyperlipidemiaan, pääasiallisesti hypertriglyseridemiaan, on liitetty kaksi maksasairautta: vakuolaarinen hepatopatia ja sappirakon mukoseele. Vakuolaarista hepatopatiaa on tavattu etenkin kääpiösnautsereilla, joilla esiintyy primaaria hyperlipidemiaa. Sappirakon mukoseele puolestaan on yhdistetty hypertriglyseridemiaan ja hyperkolesterolemiaan shetlanninlammaskoirilla, borderterriereillä ja kääpiösnautsereilla. Idiopaattista hyperlipidemiaa sairastavilla, oireettomilla kääpiösnautsereilla on myös raportoitu normaalipopulaatiota korkeampia ALAT ja AFOS -maksa-arvoja.

 

Markkeri	Suunta	Syy	Tila, jossa tavattu
Albumiini	↓	Riittämätön muodostus	Krooninen maksan vajaatoiminta
Glukoosi	↓	Riittämätön muodostus	Maksan vajaatoiminta
Laktaatti	↑	Poiston häiriintyminen	Akuutti maksan vajaatoiminta
Fenyylialaniini	↑	Poiston häiriintyminen	Maksashuntti, krooninen maksan vajaatoiminta
Tyrosiini	↑	Poiston häiriintyminen	Maksashuntti, krooninen maksan vajaatoiminta
Leusiini	↓	Lisääntynyt käyttö	Lihasten näivettyminen, hepaattinen enkefalopatia
Valiini	↓	Lisääntynyt käyttö	Lihasten näivettyminen, hepaattinen enkefalopatia
Kreatiniini	↓	Lisääntynyt munuaisfiltraatio/vähentynyt muodostus/vähäinen lihasmassa	Maksashuntti, krooninen maksan vajaatoiminta, lihasten näivettyminen
Kolesteroli	↓	Riittämätön muodostus	Krooninen maksan vajaatoiminta
Kolesteroli	↑	Vähentynyt sisäänotto maksaan ja eritys sappeen/idiopaattinen	Sappistaasi, sappirakon mukoseele, vakuolaarinen hepatopatia
Triglyseridit	↑	Idiopaattinen	Vakuolaarinen hepatopatia, sappirakon mukoseele

Lisätietoa

Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).
Allen, S. E. & Holm, J. L. Lactate: physiology and clinical utility. J. Vet. Emerg. Crit. Care 18, 123–132 (2008).
Pang, D. S. & Boysen, S. Lactate in veterinary critical care: pathophysiology and management. J. Am. Anim. Hosp. Assoc. 43, 270–279 (2007).
Scheiner, B. et al. Acid-base disorders in liver disease. J. Hepatol. 67, 1062–1073 (2017).
Holecek, M. Branched-chain amino acids in health and disease: metabolism, alterations in blood plasma, and as supplements. Nutr. Metab. (Lond). 15, 33 (2018).
Kawaguchi, T., Izumi, N., Charlton, M. R. & Sata, M. Branched-chain amino acids as pharmacological nutrients in chronic liver disease. Hepatology 54, 1063–1070 (2011).
Battezzati, A. et al. Amino Acid Kinetics During the Anhepatic Phase of Liver Transplantation. Diabetes 51, 1690–1698 (2002).
Record, C. O. et al. Plasma and brain amino acids in fulminant hepatic failure and their relationship to hepatic encephalopathy. Eur. J. Clin. Invest. 6, 387–394 (1976).
Strombeck, D. R. et al. Plasma amino acid, glucagon, and insulin concentrations in dogs with nitrosamine-induced hepatic disease. Am. J. Vet. Res. 44, 2028–2036 (1983).
Braun, J. P., Lefebvre, H. P. & Watson, A. D. J. Creatinine in the Dog: A Review. Vet. Clin. Pathol. 32, 162–179 (2003).
Slack, A., Yeoman, A. & Wendon, J. Renal dysfunction in chronic liver disease. Crit. Care 14, 214 (2010).
Danielsson, B., Ekman, R., Johansson, B. G. & Petersson, B. G. Plasma lipoprotein changes in experimental cholestasis in the dog. Clin. Chim. Acta. 80, 157–170 (1977).
Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Canine hyperlipidaemia. J. Small Anim. Pract. 56, 595–605 (2015).