Inflammaatio, eli tulehdus, on elimistön puolustusreaktio kudosvaurion sattuessa. Tulehdustila vaikuttaa aineenvaihduntaan merkittävästi ja aiheuttaa kuormitusta elimistölle. Viime aikoina markkinoille on tullut uusia testejä koiran akuutin tulehdustilan tunnistamiseen. Sen sijaan kroonista, matala-asteista tulehdusta mittaavia markkereita on ollut huonosti tarjolla. Kroonisen, matala-asteisen tulehduksen tunnistaminen on tärkeää, sillä lieväoireinenkin krooninen tulehdustila voi aiheuttaa huomattavaa kuormitusta elimistölle ja altistaa vakavammille tulehduksellisille sairauksille. PetMETA sisältää kolme tulehduksellisiin sairauksiin yhdistettyä markkeria, joista etenkin GlycA on mielenkiintoinen uudenlainen markkeri, joka on yhdistetty ihmisillä matala-asteiseen tulehdukseen ja jopa lisääntyneeseen yleiseen kuolleisuusriskiin.

 

GlycA tunnistaa kroonisen, matala-asteisen tulehduksen

GlycA on uudenlainen tulehdusmarkkeri, jonka signaali koostuu useamman akuutin faasin glykoproteiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien yhteisvaikutuksesta. GlycA mittaa happaman alfa-1-glykoproteiinin, alfa-1-antitrypsiinin, haptoglobiinin, transferriinin, alfa-1-antikymotrypsiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien N-asetyyliryhmien määrää. GlycA:n nousu tulehdustiloissa johtuu sekä akuutin faasin glykoproteiinien konsentraation noususta, että muutoksista näiden asetylaatiossa. Voimakkaimmin GlycA-tulokseen vaikuttava akuutin faasin glykoproteiini on hapan alfa-1-glykoproteiini. Myös korkea triglyseriditaso voi nostaa GlycA-pitoisuutta merkittävästi, joten GlycA:n muutokset kannattaakin tulkita triglyserideihin peilaten.
GlycA-pitoisuus on ihmisillä yhdistetty krooniseen matala-asteiseen tulehdukseen, vakavien infektioiden riskiin, yleiseen kuolleisuuteen, diabetekseen, sydän- ja verisuonitautiriskiin sekä useisiin kroonisiin tulehduksellisiin sairauksiin. GlycA:n muutoksista eri sairaustiloissa koirilla ei ole vielä julkaistua dataa, mutta sen sijaan GlycA:n suurimman komponentin, happaman alfa-1-glykoproteiinin, tunnetaan nousevan useissa tulehduksellisissa sairauksissa, kuten parvovirusinfektiossa, penikkataudissa, märkäkohdun yhteydessä, haimatulehduksessa, munuaisten vajaatoiminnassa, syöpäsairauksissa ja IMHA:ssa.

Albumiini on tunnettu tulehdusmarkkeri

Albumiini on seerumin runsaslukuisin proteiini. Albumiini on vakiintunut markkeri maksa- ja munuaissairauksien, nestetasapainon ja tulehdustilan seurannassa ja se sisältyykin tyypillisimpiin kliinisen kemian analyyseihin. Albumiini luetaan negatiivisiin akuutin faasin proteiineihin, eli sen konsentraatio veressä pienenee tulehdustiloissa. Syynä albumiinikonsentraation laskuun on sekä albumiinin hajotuksen kiihtyminen, muodostuksen väheneminen, että albumiinin kulkeutuminen ulos verisuonista tulehdustilan aikana. Kroonisissa tulehdussairauksissa heikko ravitsemustila voi omalta osaltaan jouduttaa albumiinikonsentraation laskua, sillä puutteellinen proteiinin saanti itsessään vähentää albumiinin muodostusta. Lievänä hypoalbuminemiana pidetään 20-25g/l, kohtalaisena 15-20g/l ja vakavana alle 15g/l albumiinikonsentraatiota. Vakava hypoalbuminemia aiheuttaa veden vuotamista ulos verisuonista aiheuttaen vesipöhöä.

HDL-kolesterolilla on monenlaisia tehtäviä

Alhaisen kolesterolin, etenkin alhaisen HDL-kolesterolin, on ihmisillä todettu olevan yhteydessä inflammaatiostatukseen. HDL-partikkeleiden anti-inflammatorisen vaikutuksen uskotaan johtuvan niiden kyvystä auttaa bakteerien tuottamien toksiinien poistossa, sytokiinejä vähentävästä vaikutuksesta sekä kontribuoimalla lisämunuaisten steroidisynteesin kuljettamalla kolesterolia lisämunuaisiin. Koirillakin alhainen HDL-kolesteroli on yhdistetty mm. parvovirusenteriittiin, leishmaniaan ja babesioosiin ja sen käytettävyyttä negatiivisena tulehdusmarkkerina näiden sairauksien seurannassa tutkitaan. Ihmisillä on todettu, että hypokolesterolemian lisäksi tulehduksellisissa sairauksissa HDL:n koostumus ja toiminta muuttuu niin, että HDL-partikkeleiden esteröitynyt kolesteroli vähenee, triglyseridit lisääntyvät ja HDL-partikkelit muuttuvat hapettuneeseen, huonosti toimivaan muotoon. Koirilla muutoksia HDL-partikkeleiden rakenteessa ja toiminnassa tulehdustilan aikana ei ole vielä tutkittu.

 

Lisätietoa

Connelly, M. A., Otvos, J. D., Shalaurova, I., Playford, M. P. & Mehta, N. N. GlycA, a novel biomarker of systemic inflammation and cardiovascular disease risk. J. Transl. Med. 15, 219 (2017).
Otvos, J. D. et al. GlycA: A Composite Nuclear Magnetic Resonance Biomarker of Systemic Inflammation. Clin. Chem. 61, 714–723 (2015).
Ritchie, S. C. et al. The Biomarker GlycA Is Associated with Chronic Inflammation and Predicts Long-Term Risk of Severe Infection. Cell Syst. 1, 293–301 (2015).
Gruppen, E. G. et al. GlycA, a novel pro-inflammatory glycoprotein biomarker is associated with mortality: results from the PREVEND study and meta-analysis. J. Intern. Med. (2019). doi:10.1111/joim.12953
Johannes, K. et al. Biomarker Glycoprotein Acetyls Is Associated With the Risk of a Wide Spectrum of Incident Diseases and Stratifies Mortality Risk in Angiography Patients. Circ. Genomic Precis. Med. 11, e002234 (2018).
Yuki, M., Itoh, H. & Takase, K. Serum alpha-1-acid glycoprotein concentration in clinically healthy puppies and adult dogs and in dogs with various diseases. Vet. Clin. Pathol. 39, 65–71 (2010).
Ogilvie, G. K., Walters, L. M., Greeley, S. G., Henkel, S. E. & Salman, M. D. Concentration of alpha 1-acid glycoprotein in dogs with malignant neoplasia. J. Am. Vet. Med. Assoc. 203, 1144–1146 (1993).
Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).
Berbee, J. F. P., Havekes, L. M. & Rensen, P. C. N. Apolipoproteins modulate the inflammatory response to lipopolysaccharide. J. Endotoxin Res. 11, 97–103 (2005).
Guirgis, F. W. et al. HDL inflammatory index correlates with and predicts severity of organ failure in patients with sepsis and septic shock. PLoS One 13, e0203813 (2018).
Yilmaz, Z. & Senturk, S. Characterisation of lipid profiles in dogs with parvoviral enteritis. J. Small Anim. Pract. 48, 643–650 (2007).
Ibba, F., Rossi, G., Meazzi, S., Giordano, A. & Paltrinieri, S. Serum concentration of high density lipoproteins (HDLs) in leishmaniotic dogs. Res. Vet. Sci. 98, 89–91 (2015).
Mrljak, V. et al. Serum concentrations of eicosanoids and lipids in dogs naturally infected with Babesia canis. Vet. Parasitol. 201, 24–30 (2014).